Seljanka on kulkeutunut meidän keittiöihimme venäläisestä ruokakulttuurista. Se tunnetaan useimmiten kalakeittona, mutta sen voi tehdä myös lihasta tai kasviksista. Muistan syöneeni erinomaista seljankaa junassa Pietarista-Helsinkiin, jossa sitä oli tarjolla sekä liha- että kalaversiona. Aikaa tästä matkasta on noin kymmenen vuotta. Juna oli vanha, ei Allegro. Keitto oli valmiina isossa keittopadassa ja ainakin tällä matkalla ainoa vaihtoehto lämpimäksi ruoaksi. Olisikohan vielä tuota saatavilla?
Kotiruoka-kirjan seljanka reseptissä on yksi ohje, jota minun oli hankala noudattaa, enkä sitten noudattanut. Reseptin mukaan kalapalat laitetaan ennen paprikaa, tomaatteja ja herkkusieniä ja annetaan kiehua 15 minuuttia. Minä jätin kalan lisäämisen viimeiseen viiteen minuuttiin, sillä haluan lohen pysyvän kokonaisina viipaleina enkä halua keittoni olevan kalahiutaleseljanka.
Toinen asia, jota muokkasin myös reseptiin oli veden määrä. Ohjeessa oli vettä yksi litra, minä laitoin vain kahdeksan desilitraa. Haluan keittoni olevan täynnä tavaraa niin, että lientä ei jää yli aterian jälkeen. Mietin usein, miksi keittoreseptit tehdään kovin laihoiksi?
Tämä oli todella hyvä resepti. Jääkö vakioresepteihini? Aika näyttää.
Kommentit
Lähetä kommentti